 |
| Porin Eetunaukio |
 |
Huom. isommat "tahrat" vesileimoja, koska olin liian innokkaasti laittanut kuvan skanneriin heti kehityksen ja pesun jälkeen.
| | | |
|
|
Tännekkään ei ole tullut kirjoitettua vähään aikaan, mutta nyt asia korjautuu. Eli siis, parin kokeilun jälkeen tulin ihastuneeksi neulanreikäkameraan ja sen yksinkertaisuuteen. Ajattelin näin ollen jakaa tietoni, jos joku muukin on vaikkapa kuullut asiasta mutta kaipailee vinkkejä aloittaakseen. Kerään tässä muutamia vaiheita.
1. Sopivan laatikon/purkin löytäminen
Aluksi kannattaa lähteä etsimään sopivaa kamerarunkoa. Esimerkiksi erilaiset pahvilaatikot ovat käypiä välineitä. Niissä kuitenkin on varmistettava, ettei valo pääse mistään raosta sisälle, Paketin tiiviiksi tekemiseen kannattaa käyttää mielikuvitusta ja esimerkiksi mustaa sähköteippiä tai tervapaperia. Lisäksi paketin sisäosa on myös hyvä maalata mustaksi, koska muuten valo tahtoo heijastella laatikon sisällä minne sattuu. Tämä taas johtaa tummaan ja epäselvään kuvaan.
Itse valitsin proteiinipurnukan, koska se on sisältä ja päältä täysin musta. Sen korkki on tiivis ja helposti kierrettävä. Lisäksi sen muoto takaa hienot panoraamakuvat.
 |
| Musta proteiinipurkki on tiivis ja valoaläpäisemätön |
2. Laatikon/purkin rei-ittäminen
Reikä, joka purkkiin tehdään, on oltava hyvin pieni ja se onkin hyvä tehdä esimerkiksi juuri neulalla. Mitä isompi reikä on, sitä epätarkempi kuva. Arvioi reiän sijainti käyttämäsi laatikon/purkin keskikohdalle. Voit pyörittää neulaa reiän reunoja pitkin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman pyöreä ja tasainen. Hiekkapaperilla viimeistelet rosoiset reunat.
 |
| Neulalla mahd. pieni reikä kylkeen. |
 |
Hiekkapaperointi reiän sisä-ja ulkopuolelta varmistaa,
että rosoiset reunat eivät näy kuvassa. |
|
3. Suljin
Tässäkin tapauksessa mielikuvitus on rajana, mutta sulkimen pitää peittää kunnolla tekemäsi reikä kaikkina niinä aikoina kun kamera on "ladattu". Itse käytän mustaa sähköteippiä, mutta hienompiakin virityksiä voi tehdä. Kunhan sen voi avata ja sulkea helposti, koska valotusajan onnistuminen paperille riippuu osaksi siitä.
 |
| Musta sähköteippi reiän sulkimena. |
4. Paperi
Tässä versiossa käytetään valoherkkää paperia, jolle kuvan negatiivi muodostuu. Sitä saa hankittua
Telefotosta käypään hintaan, samoin kuin muita tarvikkeita pimiön käyttöön. Itse pidän kiiltävästä paperista, koska sitä on parempi skannata ja eikö filmikin ole suhteellisen kiiltävää pinnoitteeltaan?
Paperi laitetaan purkin sisällä reiän vastapuoleiselle seinälle. Lisäksi varmista, että emulsiopuoli, eli valoherkkäpuoli paperista on reikää kohti. Sen tuntee erityisesti kiiltävässä paperissa helposti sormella. Muista myös, että teet paperin lisäyksen pimeässä tai punavalon (turvavalon) loisteessa.
 |
| Tältä se suunnilleen näyttää turvavalossa. |
5. Ajoitus
Valoherkkä paperi ei ole yhtä nopea kuin filmi. Kuvan muodostuminen paperille vie aikaa. Useimmiten minuutti tai ylikin. Parhaiten ajan saa selville testailemalla. Pilvisellä säällä noin 2-5 minuuttia. Suomen pimeät olot vaativat kärsivällisyyttä. Lataa kännykkääsi sekuntikello ja tarkkaile sitä kuvatessasi.
 |
| ylemmässä 2 minuuttia pilvisellä säällä, alemmassa 6 minuuttia. |
6. Käyttö
Saatuasi kameran valmiiksi ja vielä ladatuksi paperilla, mene ulos, mieluiten päiväsaikaan. Kannattaa aloittaa liikkumattomilla kohteilla tai miksei ihmisilläkin, jos jaksaa olla liikkumatta viisi minuuttia. Tällöin kannattaa nojata vaikka seinään, tai maata. Varmista että reikä on suunnattu kohteeseen, eikä kamera pääse liikkumaan. Esimerkiksi tuulenpuuska kesken kuvauksen on harmillista. Poista suljin reiän edestä ja ota aikaa. Valotettuasi tarpeeksi, sulje reikä taas ja marssi pimiöösi kehittämään kuva.
Kun kuva on kehitetty. on sinulla hallussasi negatiivi, jonka voit skannata ja kääntää positiiviksi vaikkapa photarissa.
Lisää neuvoja löytyy myös täältä
