Miten valmistaa neulanreikäkamera (pinholecamera)

Porin Eetunaukio

Huom. isommat "tahrat" vesileimoja, koska olin liian innokkaasti laittanut kuvan skanneriin heti kehityksen ja pesun jälkeen.

Tännekkään ei ole tullut kirjoitettua vähään aikaan, mutta nyt asia korjautuu. Eli siis, parin kokeilun jälkeen tulin ihastuneeksi neulanreikäkameraan ja sen yksinkertaisuuteen. Ajattelin näin ollen jakaa tietoni, jos joku muukin on vaikkapa kuullut asiasta mutta kaipailee vinkkejä aloittaakseen. Kerään tässä muutamia vaiheita.

1. Sopivan laatikon/purkin löytäminen

Aluksi kannattaa lähteä etsimään sopivaa kamerarunkoa. Esimerkiksi erilaiset pahvilaatikot ovat käypiä välineitä. Niissä kuitenkin on varmistettava, ettei valo pääse mistään raosta sisälle, Paketin tiiviiksi tekemiseen kannattaa käyttää mielikuvitusta ja esimerkiksi mustaa sähköteippiä tai tervapaperia. Lisäksi paketin sisäosa on myös hyvä maalata mustaksi, koska muuten valo tahtoo heijastella laatikon sisällä minne sattuu. Tämä taas johtaa tummaan ja epäselvään kuvaan.

 Itse valitsin proteiinipurnukan, koska se on sisältä ja päältä täysin musta. Sen korkki on tiivis ja helposti kierrettävä. Lisäksi sen muoto takaa hienot panoraamakuvat.

Musta proteiinipurkki on tiivis ja valoaläpäisemätön

 2. Laatikon/purkin rei-ittäminen

Reikä, joka purkkiin tehdään, on oltava hyvin pieni ja se onkin hyvä tehdä esimerkiksi juuri neulalla. Mitä isompi reikä on, sitä epätarkempi kuva. Arvioi reiän sijainti käyttämäsi laatikon/purkin keskikohdalle. Voit pyörittää neulaa reiän reunoja pitkin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman pyöreä ja tasainen. Hiekkapaperilla viimeistelet rosoiset  reunat.

Neulalla mahd. pieni reikä kylkeen.

Hiekkapaperointi reiän sisä-ja ulkopuolelta varmistaa,
että rosoiset reunat eivät näy kuvassa.

3. Suljin

Tässäkin tapauksessa mielikuvitus on rajana, mutta sulkimen pitää peittää kunnolla tekemäsi reikä kaikkina niinä aikoina kun kamera on "ladattu". Itse käytän mustaa sähköteippiä, mutta hienompiakin virityksiä voi tehdä. Kunhan sen voi avata ja sulkea helposti, koska valotusajan onnistuminen paperille riippuu osaksi siitä.

Musta sähköteippi reiän sulkimena.

4. Paperi

Tässä versiossa käytetään valoherkkää paperia, jolle kuvan negatiivi muodostuu. Sitä saa hankittua Telefotosta käypään hintaan, samoin kuin muita tarvikkeita pimiön käyttöön. Itse pidän kiiltävästä paperista, koska sitä on parempi skannata ja eikö filmikin ole suhteellisen kiiltävää pinnoitteeltaan?

Paperi laitetaan purkin sisällä reiän vastapuoleiselle seinälle. Lisäksi varmista, että emulsiopuoli, eli valoherkkäpuoli paperista on reikää kohti. Sen tuntee erityisesti kiiltävässä paperissa helposti sormella. Muista myös, että teet paperin lisäyksen pimeässä tai punavalon (turvavalon) loisteessa.

Tältä se suunnilleen näyttää turvavalossa.

5. Ajoitus

Valoherkkä paperi ei ole yhtä nopea kuin filmi. Kuvan muodostuminen paperille vie aikaa. Useimmiten minuutti tai ylikin. Parhaiten ajan saa selville testailemalla. Pilvisellä säällä noin 2-5 minuuttia. Suomen pimeät olot vaativat kärsivällisyyttä. Lataa kännykkääsi sekuntikello ja tarkkaile sitä kuvatessasi.

ylemmässä 2 minuuttia pilvisellä säällä, alemmassa 6 minuuttia.

6. Käyttö

Saatuasi kameran valmiiksi ja vielä ladatuksi paperilla, mene ulos, mieluiten päiväsaikaan. Kannattaa aloittaa liikkumattomilla kohteilla tai miksei ihmisilläkin, jos jaksaa olla liikkumatta viisi minuuttia. Tällöin kannattaa nojata vaikka seinään, tai maata. Varmista että reikä on suunnattu kohteeseen, eikä kamera pääse liikkumaan. Esimerkiksi tuulenpuuska kesken kuvauksen on harmillista. Poista suljin reiän edestä ja ota aikaa. Valotettuasi  tarpeeksi, sulje reikä taas ja marssi pimiöösi kehittämään kuva.

Kun kuva on kehitetty. on sinulla hallussasi negatiivi, jonka voit skannata ja kääntää positiiviksi vaikkapa photarissa.

Lisää neuvoja löytyy myös täältä

Riddick

Hetkeen ei ole taas tullut päiviteltyä tänne mitään, mutta tässä tällainen pikapäivitys pienestä yhden illan projektista. Tarkoitus oli tehdä elokuvajulistetta, mutta jäin vain mässäilemään kasvojen värien ja tummennuksien kanssa. Linkki idean antaneeseen videoon tässä. Video oli mielestäni paljolti heittämällä tehty, eikä yksityiskohtiin perehdytty sen enempää, mutta sellaisestahan pitäisi maksaa, eikös? Itse lisäilin sitten vielä erikseen muutamia tasoja, kuten esimerkiksi 50% harmaita kirkastukseen ja varjostukseen.

Eniten työtä teetti silmät, jotka ovat Riddickin tavaramerkki. Lopputuloksen silmät ovat vähän liiankin kirkkaat mutta allekirjoittanutta miellyttää kaikki loisteliaan kirkas, joten se siitä.

 Alkuperäiskuva. Musta kangas takana, salama heijastuu valkoisen seinän kautta kasvoille. Toinen salama toiselle puolelle kasvoja olisi tehnyt myös hyvää, vaikka sitten vähemmällä voimalla. Linssinä 50 mm suurimmalla mahdollisella aukolla.

Lopputulos. Värien ja varjostuksen kanssa menin varmaan liian pitkälle, jolloin hahmo näyttää sarjakuvamaiselta.

Drip Drop

Valmistujaisten aikaan iski pieni inspiraatio kyhätä jotain kuvattavaksi asti. Nuudelipussi sai uuden käyttötavan kun ripustin sen kattoon ja täytin vedellä, peläten koko ajan saavani kylmän kylvyn kaupan päälle. Pussin alapuolelle asetin isomman astian vedellä täytettynä ja taustaksi kelpasi valkoinen pahvinpala. Valoksi ajattelin ensin ottaa pikku kamerasalaman mutta jostain syystä sen orjuuttamistoiminto ei toimi. Asetin sitten järeämmän tykin eli yhden studiosalamista astian vierelle.

 Pisarat lentelivät pitkin huonetta mutta isommilta vesivahingoilta säästyttiin. Tässä samalla näkyy vähän kameran asetuksia.

 Nuudelipussi, teippiä, kepakko ja neulalla reikä, nice.

Vaikka pisarat tippuivat joka kerta suhteellisen samoille kohdille, oli kohdistaminen silti hankalaa. Kiitettäviin tuloksiin pääsi, kun laittoi pillin astian poikki tippumiskohtaan ja suoritti tarkennuksen.

Lopputulos:

 Studiosalaman edessä vihreä suodin.

 Tällä suljinnopeudella tai linssillä ei vielä ihan tarkkaa pisaran räjähtämistä ikuisteta mutta tässä on jotain kaunista.

Salaman edessä sininen suodin ja väriä korostettu jälkikäsittelyssä vielä lisää.

Kokemuksena tämä oli hauska ja jännittävä. Aika monta kuvaa piti ottaa ensin ennenkuin alkoi oppia tahdistamaan näpäytyksiä tippumisen tahtiin. Suosittelen lämpimästi kaikille kokeilemaan kotona tekemään tämmöistä "pientä taidetta". Paljon pyyhkeitä vierelle, koska vesi ja sähkö/kameralaitteet eivät käy yksiin.

Oldies & Goldies

Välillä täytyy selata kuva-albumeja ja löytää vanhoja aarteita. Tämä kuva kuuluu muutaman muun kanssa siihen joukkoon, mitä olen joskus ensimmäisiä kertoja editoinut. Kuvassa näkyy monia kohtia, joita nyt haluaisi parannella, kuten ympyrän asettelu ja värimaailma. Tästä löytyy jostain internetin syövereistä opetusmateriaalia. Alkuperäisessä tosin oli vihreän paikalla tulta. Halkeamista ja niiden hohdosta pidän vieläkin. Tämä kuva tuli oikeastaan mieleen yhdestä elokuvan soundtrackista, jonka voi kuunnella tästä. https://www.youtube.com/watch?v=7tx783Z5gso

CD + water + light = magic

Jotain helppoa ja hauskaa välillä. Luova tauko opinnäytetyön kirjoittamisessa, ehkä enemmänkin. Makrolasi kamerassa ja tarkennus cd-levyyn. Aukon koko 11 ja aikaa taisi olla noin kymmenen sekuntia.

Tätä tehdessä ajattelin seuraavaksi panostaa enemmän nimmariin, jonka voisi sitten heittää aina valmiina kuvan reunaan. En ole vielä varma onko se logo vai pelkkä nimi. Kuvasin samaa kohdetta myös Nikonin FM2:lla ja pyrin pitämään samat arvot, vaikka makroputkea ei siihen olekkaan olemassa (vielä). Kehitettyäni filmin saatan heittää siitäkin lopputuloksen näkyville tänne.

Tosielämän pienoismalleja

Jälleen valitsin photoshopin nukkumisen sijaan. Pitkään olen halunnut kokeilla miniatyyri-effektiä kuviini, mutta jostain syystä se on aina unohtunut toteuttaa. Nyt sitten päätin testata ja löysinkin pari eri tapaa saada tuloksia. Ensimmäiset yritykset olivat varsin vaisuja, niissä ei ollut selvänä sitä tunnelmaa että kuva olisikin vain muovia ja kirkkaita maaleja.

Seuraavat kokeilut onnistuivat paremmin, kun mentiin jälleen "hankalemman" kautta. Tasomaskeja, sumennuksia, terävöityksiä, jne, eikä vain sitä CS6:n tilt&shift suodinta. Itse kuvallakin on merkitystä. Ylempää otetut ja laajat kuvakulmat tuovat osittain jo itsestään sen "lelumaailman" tunnelman.

Raju sumentaminen korostaa jotain yksityiskohtaa, uskotellen että kuvataan jotain hyvin pientä. Kuvan värien voimakkuutta on nostettu, koska yleensä pienoismallit maalataan kirkkaammiksi kuin mitä ne yleensä ovat. Lopuksi heitetty vielä epäterävä tarkennus.

Tälläisen tunnelman saamiseen on ilmeisesti ihan lasejakin kameraan, jotka toisaalta sitten myös maksavat melkoisesti. Tässä linkki kelpo videoon, jonka kautta sain tuloksia: https://www.youtube.com/watch?v=g1kVwFYZwHE

 Ensimmäinen kuva on otettu Porin Kirjurista.

Porin ABS

Kuvauskalustoa ja shoppausta

Kuvauskalustoa tuli päivitettyä studiosetillä, mukana myös kätevästi valko-ja mustatausta. Ohessa pientä kokeilua laitteistolla. Photoshopin puolella tuli lisäiltyä neuance-effekti. Tuo mukavasti yksityiskohtia kuvassa esille, muun muassa finnit, arvet ja rypyt. Linkki kätevään opetusvideoon tässä.